Micke & Lefty on kahden kokeneen bluesmuusikon, Micke Björklöfin ja Ville Leppäsen perustama duoprojekti, joka kasvoi trioksi kun mukaan otettiin basisti Miikka “Chef” Kivimäki. Samalla nimi laajentui muotoon Micke & Lefty Featuring Chef. Micke on vahva vokalisti, joka soittaa useita instrumentteja: kitaraa, huuliharppua ja erilaisia lyömäsoittimia. Leppänen taas tunnetaan taiturimaisena slidekitaristina, joka laulaa perinteisellä bluesäänellä. Chefin tarkka ja muhkea basso täydentävät kokonaisuuden. Up The Wall on kolmikon toinen albumi, joka ilmestyy kuusi vuotta The Big Bag -esikoisen jälkeen. You Better Me avaa albumin rauhallisesti. Tarttuvan biisin rakennusaineita ovat hienosti toimiva stemmalaulanta ja Micken huuliharppu. Sitä seuraa I’m a Guitar Man, joka tuo esiin Leppäsen virtuoosimaiset kitaristintaidot. Rytmikästä boogieta tarjoava kappale osoittaa, että mies tekee National-steelkitarallaan ihan mitä haluaa. Seuraavaksi soiva Micken laulama nimibiisi on silmät kiinni kuunneltava tunnelmapala, jossa on ovela rumpukuvio. Kolme ensimmäistä raitaa antavat hyvän kuvan bändin monipuolisista taidoista. Niiden jälkeen tulee perinteisempää ja ehkä hieman yllätyksetöntäkin materiaalia, mutta silti ei voi kuin ihailla bändin taitavaa soitantaa ja stemmalaulantaa. Loppupuolella tunnelma taas kohoaa jazzahtavan You Know -biisin myötä. Don’t Take It So Hard päättää albumin countryvaikutteisesti ja kiihdyttää lopussa hillittömiin villin lännen fiiliksiin. Laulut ovat pääasiassa Leppäsen säveltämiä ja sanoittamia, poikkeuksena Kivimäen ja Leppäsen yhteistyö Don’t Take It So Hard ja kaikkien kolmen nimiin merkattu nimikappale. Mukana on pari lainabiisiäkin: Tony Joe Whiten Polk Salad Annie ja Willie Dixonintunnetuksi tekemä Come Here Baby. Up The Wall on amerikkalaiseen perinteeseen nojaavaa voimakasta juurimusiikkia, jossa luotetaan perusasioihin mutta uskalletaan ottaa vaikutteita muualtakin ja tehdä kokeiluja. Monipuolisuus on kolmikon valtti.

Rytmi, Jussi Huhtala  4/5

Kaksikko Micke Björklöf ja Ville ”Lefty” Leppänen ovat pitkänlinjan blues -muusikoita ja kiertäneet eri
kokoonpanoissa jo vuosikausien ajan tehden tunnetuksi sinisävytteistä juurimusiikkia.
Helsinkiläinen kielisoitintaituri ja vokalistityyliniekka Ville Leppänen muistetaan Keystone Cops -triosta, ja
kauhavalainen Micke Björklöf 1990-luvun alkupuolella syntyneestä Blue Strip -yhtyeestä.
Viimeksi mainitussa yhtyeessä kaksikon tiet yhtyivät jo vuonna 1997 ja bänditoimintojen ohessa parivaljakko on
nähty myös duona vuosituhannen vaihteesta lähtien täydennettynä basisti Miikka ”Chef” Kivimäellä.
Leppänen on Lefty soolokeikkailun lisäksi myös erittäin kysytty sessiomuusikko ja vierailija monien muiden
yhtyeiden riveissä, joista projekteista mainittakoon viimeisimpänä bluespiireissä ylistetty Lena & The Slide
Brothersin tänä vuonna ilmestynyt debyyttilevytys Turn It On.
Micke & Lefty feat. Chef kolmikon positiivista arvostusta saanut debyyttilevytys Big Bag ilmestyi vuoden 2004
kesällä.
Tälle duon uutukaiselle Up The Wall on päätynyt 13 sävellystä, joista yhdeksän on suoraa yksin Ville Leppäsen
kynästä, yksi yhteistyönä debyyttilevytykseltä tutun basistin Miikka ”Chef” Kivimäen kanssa sekä yksi kolmikon
yhteistyönä.
Levyn kaksi lainaraitaa ovat Howard Biggs ja Joe Thomas parivaljakon Willie Dixon -cover Come Here Baby
ja louisianalaisen laulaja-lauluntekijän Tony Joe Whiten Polk Salad Annie.
Kuten duon debyytillä Micken rumpu- ja perkussio -työskentely ja Leftyn useat kielisoittimet saavat kolmantena
pyöränä tukea Chefin akustisesta bassottelusta.
Hienoisena lisänä Kauhavalla Kimmo Aholan äänittämälle levykokonaisuudelle on kolmelle sävellykselle lisätty
Pekka Grönin soittamat urut Järvenpäässä Olli Haaviston äänittämänä.
Levyn avaava You Better Me on vahva amerikkalaiseen laulaja-lauluntekijä -perinteeseen nojaava sävellys ja
samaa hyödynnetään Ultimate All-Around Man kappaleessa, joissa tulee voimakkaana esille Leftyn laulannan
lisäksi vahva biisintekotaito yhdistettynä pitkänlinjan muusikoiden ammattitaitoiseen soitantaan ja varsinkin
hienosti soivaan stemmalaulantaan.
I’m A Guitar Man palauttaa kuulijan peruslähteiden äärelle Leftyn laulamana, ja National steel kitarastaan
loihtiman boogie -pohjaisen kitarakompin myötä. Vahvaa blues-pohjaa on myös Micken laulamassa ja
huuliharpun soitolla höystetyssä Good Friend sävellyksessä.
Levyn nimikkosävellyksessä Up The Wall liikutaan Micken usvaisen laulannan, huuliharputtelun ja hypnoottisen
rumpukompin mukana hieman Howlin Wolfin varjoissa sekä Leftyn tyyliin istuvalla sähköisellä soitannalla
maustettuna.
Clean Up kappaletta vie eteenpäin solisti Micken ja taustalaulajien vuorottelu perinteisellä ”kysymys-vastaus” –
periaatteella, Leftyn säestäessä sähköisellä slidellään.
Willi Dixon -cover Come Here Baby pitää sisällään jälleen kerran tyylikästä stemmalaulantaa ja akustisten
kielisoitinten juhlaa.
Levyn toinen cover on tyylikäs sovitus vanhasta vuonna 1969 Tony Joe Whiten levyttämästä Polk Salad Annie
kappaleesta, jossa Leftyn kuusikieliset pääsevät jälleen oikeuksiinsa.
Busy on perinteinen menopala, jossa Micken keikoiltakin tunnettu pelkistetty matkalaukku-bassari-hi-hat –
yhdistelmä luo pohjan johon Lefty National steel kitaroineen loihtii mestarillisia sävelkuvioitaan.
Attention kappaleessa anellaan tytöiltä huomiota hieman country-blues -henkisissä tunnelmissa ja Leftyn
tyylikkäästi laulamassa hitaassa You Know sävellyksessä on kohtalokkaan bluesin tunnelma sanoitusta myöten.
Good Ol’ Train on leppoisa singer-songwriter -tyylinen junalaulu ja levyn päättävä Don’t Take It So Hard kiihtyy
rauhallisen alun jälkeen vauhdikkaisiin vanhan ajan lännen -leffa tunnelmiin taustojaan myöten.
Micke & Lefty feat. Chef Up The Wall levyn laaja-alainen materiaali nojaa vahvasti amerikkalaiseen
musiikkiperintöön ja siinä on vaikutteita country-bluesista, havaijilaisesta musiikista ja bluesrassista. Mausteina
on käytetty ripaus jazz- ja rock -sävyjä singer-songwriter -hengessä.
Levytys on ensinnäkin tyylikäs taidonnäyte Leftyn laaja-alaisesta sävellysten tekotaidosta ja toisaalta
mestarillisesta kielisoitinten soittotaituruudesta. Oman vahvan panoksensa levylle tuo myös Micken osuus
erilaisten lyömäsoitinten parissa sekä laulajana vankan roots -henkisen materiaalin tulkitsijana. Oman pikantin
lisänsä tähän keitoksen tukevoittamiseen tekee Chefin jo alusta lähtien kuulunut jämäkkä bassotyöskentely.
Kaiken kruunaa läpi levyn vuosien varrella kehittyneen vahvan yhteissoiton henki ja sävellysten kantavana
voimana vahvat stemmalaulusovitukset, joihin varsinkin tällä uutukaisella on todella panostettu.
Jo toistamiseen Micke & Lefty feat. Chef tulee olemaan jälleen kerran vahvoilla vuoden levyä valittaessa.

Jazzrytmit, Auvo Laaksonen